Jouluinen tervehdys Espoon Ristiniemestä!
Alkuvuonna perheen viestit kulkivat Espoon, Maarianhaminan ja Rotterdamin väliä. Kesään mennessä olimme kaikki palanneet Espooseen. Tänä vuonna merielämää on vietetty ehkä enemmän kuin vuosiin, Marika ja Jorma juhlistivat hopeahääpäivää ja Jorma aloitti uuden jakson elämässään Ristiniemen vapaaherrana. Näin se vain menee.
Työn tekohan ei pääty palkkatyön loppumiseen. Meillä siitä pitää huolen Puutarhapalsta. Jorman apuna on häärinyt eniten Paula. Yritimme viljellä monenlaista, mutta sato ei ollut kovin tuottoisa. Siruetanakanta sen sijaan voi harmittavan hyvin. Ruotsista hankittiin Mathilda -nimisiä etana-ansoja, laatikoita joiden sisään laitettiin ferrosulfaattia. Siruetanat ovat kohtalokkaan persoja näille sinisille rakeille. Ensi vuonna ansat viritetään ehkä hieman aikaisemmin. Tästä huolimatta viljelyinnostus jatkuu. Suunnitelmissa on taimikasvattamo kodin alakertaan kevääksi…
Tämä vuonna nuorin kummilapsi pääsi ylioppilaaksi. Osa lähipiirin nuorista opiskelee, osa tekee töitä, ja osa pohtii, mitä tekisi.
Jorman eläkkeelle jääminen tuli yllättäen...ja innostaa minuakin miettimään, mitä se sellainen elämä voisikaan olla.
Toistaiseksi vielä pakerran lainvalmisteluhommissa. Ajat ovat ankeat erityisesti nuorille virkamiehille. Tulevat mieleen oman virkamiesuran alkuajat 1989-1995 pätkätyöläisenä ministeriössä. Säästöohjelmat, virantäyttökiellot ja määräaikaisten virkasuhteisen jatkokiellot kuulostavat tutuilta tuon ajan eläneistä. Ehkä tämän vuoksi välillä tuntuu toivottomalta.
Tähänkin vuoteen iloa ja energiaa ovat tuoneet ennen kaikkea perhe ja sukulaiset, eri ikäiset ystävät, työkaverit ja tutut sekä meri- ja luontoretket. Syksyllä pyörähti käyntiin kolmas talviuintikausi. En uskoisi ellen itse kokisi, että hermostoni kaipaa alle 6 asteista merivettä. Tätä kirjoittaessa marraskuun puolivälissä Espoonlahden merivesi on vielä n 6-asteista.
Uusi motto: Toivo on parasta itse tehtynä.
Hyvää ja rauhallista joulun aikaa
Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti